Puutarhan ja metsän herkkuja

Yksi omenapuu on sapattivapaalla, eikä siinä näyttäisi olevan kuin pari yksittäistä hedelmää. Sitä tuntuu tuuraavaan keskimmäinen, jonka oksat vallan notkuvat omenoiden painosta. Lajikkeista ei kyllä ole harmainta aavistustakaan, mutta se selvinnee kun omenat kypsyvät. 

Omenapuiden alle olisi kiva saada jotain matalaa perennaa, joka hillitsisi rikkaruohojen karkaamista liian lähelle runkoa, mutta se lienee ajankohtaista vasta ensi keväänä. Tai toinen vaihtoehto olisi istuttaa syksyllä jotain kukkasipuleita, jousta sitten pulpahtaisi yllärinä lumien sulamisen myötä kukkia. Vielä on aikaa arpoa, mitä sinne tulee. Keväällä on jokatapauksessa aika karsia oksia, ne kun risteävät etenkin sadottomassa puussa jonkin verran, ehkä se motivoisi sapattivuottaan viettävänkin puun kukkimaan ja tuottamaan omppuja.

Mustikka-aika on nyt parhaimmillaan ja niitä on kyllä tosi paljon, ja isoja! Puolukan raakileet odottelevat vielä, mutta maistoin jo kipakan makean puolukkapuuron suussa. Ensin kuitenkin mustikkapiirakat alta pois.

Ja sieniäkin alkaa nousemaan! Kantarelleja on lähimetsissä melko paljon, ja isoissa ryppäissä. Osassa paikoista olivat vielä niin pieniä, että jätettiin kasvamaan. Nyt on ollut hieman aikaisempia viikkoja sateisempaa säätä, joten odotettavissa on, että lisää tulee.

On tänne ehditty vähän jotain uuttakin saamaan, vaikka paljon on ollut jo valmiina. Lähipiiristä tuliaisena tullut raparperi löysi alkukesän helteillä paikan etupihalta, matkasta väsähtänyt raasu oli istutettava pikimmiten, jottei se nuupahtaisi lopullisesti. Raparperin muuttopäivänä oli kolmisenkymmentä astetta, paahtavan aurinkoinen sää, eikä maata ei tullut edes sen kummemmin parannettua istutushetkessä, vaan ainoastaan kitkettyä rikkaruohot ja hieman möyhennettyä. Olosuhteisiin nähden raparperi on kotiutunut oikein hyvin.