Loppuvuosi Villa Syysjärvellä

Vuoden pimeimmät viikot ovat olleet mitä mainiointa aikaa katsella tähtitaivasta ja nautiskella revontulista. Osuipa vuodenvaihteen tienoille myös Kvadrantidien tähdenlentoparvi, jota koetettiin bongailla vuoden ensimmäisenä viikonloppuna. Taivas oli puolipilvinen, ja liekö se ollut syy, ettei hirmuisen montaa tähdenlentoa onnistuttu havaitsemaan. Revontulia näkyi useampana iltana, niistä näyttävimmät sattuivat vuodenvaihteeseen.

Joulun alla avattiin myös avanto, jää oli vain noin kymmensenttistä, eikä avannon työstämiseen tarvittu kovin suurta vaivaa. Vuosi sitten avantoa sahailtiin siinä vaiheessa, kun jää oli jo yli kolmenkymmenen sentin. Siinä sitä saikin sahata. Mutta tällä kertaa joulusaunasta pääsi nauttimaan vuoroin paljun lämpimään ja avannon vilpoiseen veteen!

Pientä jännitystä joulunaluspäiville saatiin reippahista plussakeleistä, joiden myötä hanki tuntui hupenevan vallan ripeästi. Joulu oli onneksi kuitenkin valkoinen, ihan kaikki lumi ei ehtinyt sulaa, ja Joulupukki pääsi reellään kivasti perille.

Välipäivinä pakkanen kiristyi ja pikkuhiljaa uskaltauduttiin jäille viemään verkkoja ja availemaan talven kalastuskautta. Ohueksi tosin jäi kalasaalis, verkkoon tarttui muutama hauki, mutta muita ei pyydykseen eksynyt. Koetetaan seuraavaksi vaihtaa paikkaa, josko siiat ja isot ahvenet lymyävät jossain muussa kohdin, ja kohta voisi mennä jo madepilkillekin.

Uudenvuoden aattona kävimme Mikkelissä katsomassa iltakuudelta lasten ilotulituksen Pankalammella, konserttitalo Mikaelin rannassa. Paikalla oli todella paljon väkeä, ihan joka puolella lampea. (Ja muuten! Pankalampi on yksi viidestä Mikkelin yleisestä avantouintikohteesta.)

Oli kerrassaan upea kaupungin järjestämä ilotulitus, vielä olisi päässyt nauttimaan Naisvuorelle keskiyöllä, mutta me päätimme tällä kertaa suunnata takaisin Syysjärvelle. Omat ilotulitteet laitettiin vuoden vaihtuessa omasta rannasta, onneksi jää kesti jo hyvin kävellä.

Hyvää uutta vuotta 2025!